Suomalainen taidevalokuva sisältää tiettyjä maneereja. Tiettyjä toistoja, joita käyttämällä on tutkija, valokuvataitelija, professori Juha Suonpään mukaan mahdollista tuottaa taiteelta näyttävää kuvastoa. Kirjassaan Valokuva on IN, Suonpää aukaisee tätä väittämää kattavasti ja esittää sivukaupalla esimerkkejä. Pintaraapaisin muutamaa kirjassa esitettyä kohtaa ja kokeilin “taidekuvan reseptiä”.
1.Peittävyys
“Ihminen esitetään usein siten, ettei häntä voi tunnistaa. […] Kuvissa toistettu takaapäin kuvatun ihmisen kuvakulma korostaa anonyymiteettiä, joka kaventaa dokumentaarisuutta ja toisaalta laajentaa kuvien tulkinta-avaruutta. […] Takaapäin kuvattu henkilö on vertauskuva taiteesta, joka kääntää selkänsä valokuvan arkikäytölle.”
2.Kurkistus intiimielämään
Eräs taidekuvissa toistuva miljöö on tutkimuksen mukaan sohvat, sängyt, ikkunalaudat yms, joissa usein “laihat ja kalpeaihoiset melankolitytöt” istuvat tai makaavat. Tämä loikoilukuvasto, Suonpää kirjoittaa, “tarjoaa kurkistuksen opiskelija- tai sinkkuelämään […] kuvat luovat valokuvataiteen romanttisuutta ja nostalgiaa, joka tuotetaan nuoren aikuisen intiimielämän ja seksuaalisuuden esityksenä.”
3.Abstrahointi
Yksi taidekuvastoa yhdistävä kuvaustapa on abstrahointi. Niissä esitettävät ajoneuvojen valojuovat ja kostean lasin läpi kuvatut, kauas tarkennuspisteen ulkopuolelle jätetyt lamput. Vaikka tämän tyyliset kuvat muistuttavat paljon toisiaan, Suonpää huomauttaa kuinka kuvien nimeäminen “vierasperäsillä tai teoreettisillä käsitteillä estää kuvan arkitulkinnan”. Nomen est omen. Tähän sarjaan kuuluvat myös kuvat tyhjistä huoneista, seinäpinnoista, käytävistä yms.
4.Sommittelu ja kuvasuhde
Taidekuvien fyysinen muoto on harvoin samaa 3:2 kokoa, jota kamerat yleensä tuottavat. Tyypillisesti taidekuvat kuvataan neliönä tai 4:3. Ja siinä missä rajausoppi sijoittaa pääkohteen johonkin kuva-alan kolmannekseen, Suonpää löytää taidekuvissa toistuvaa keskeismaneeria.
“Keskeismaneeriseen sommitelmaan liitetty kuva-aiheiden staattinen banaalius eristää taidevalokuvaa omaksi tunnistettavaksi tulkintakategoriakseen ja vahvistaa kuvan näkymättömään sisältöön ja syvähenkisyyteen perustuvaa luonnetta.”
5.Lopputulos
Näillä keinoin taidevalokuvaa vois siis jäljitellä. Kokeilussani tähtäsin kohtiin 1. ja 4. Kuvaa ei dokumentaariseksi- tai perhealbumiotokseksi osaa oikein ajatella, joten syntyikö siitä taiteen näköinen lopputulos? Toimiko repepti? Mainittakoon ettei yhtään kirjaa tai eläintä vahingoitettu kuvausten aikana.