Mittari näyttää +19,5 astetta mutta sänky tuntuu viileältä, vaikka olen kahden peiton alla kalsarit jalassa. Myös yksi kärpänen on vironnut jostain kaamoksen kolosta. Se on lajinsa ainoa yksilö tässä ihmisen luomassa luonnottomassa tilassa. Se on keinotekoisen lämmön herättämä vailla ravintoa, nestettä ja valoa jota kohonnut lämpötila luonnossa merkitsee.
Ensin eläin istuu uunin kyljellä, mutta lentää siitä käsivarrelleni. Sitä kärpäset tekee kesälläkin etsien iholta syötäviä suoloja. Kesällä unen häiriintymisestä johtuva ärtyyntyminen tuntuu oikeutetummalta. Kesällä navetan seinät on elämää ja kukat mettä täynnä. Toisin on marraskuun yössä ja nyt ötökkää kävi sääliksi. Ajattelin että lohkaisen sille palan omenaa. Asetin palan tämän kirjan päälle ja miltei välittömästi eläin surahti siihen ja työni naamansa hedelmän sokeriseen mehuun.
Tämä kärpänen on hyvä esimerkki siitä, että peukaloidessamme luonnonlakeja siksi että oma maailma olisi lämpimämpi, suotuisampi ja tuottavampi, elinolot muuttuu usein huonommaksi muille. Ja kun muuttamassamme maailmassa eläin/luonto yrittää mukautua, sen seuraukset koetaan uhkaavan edellämainittuja tavotteita ja siihen vastataan lisäämällä luonnotonta toimintaa. Syntyy noidankehä, joka pitäisi saada rikottua.
