Kuvapäiväkirja Kainuusta
Hellepäivän iltana nousi puuskainen tuuli, joka kaatoi puita ja katkaisi sähköt. Sitten tuli hyvin paikallinen, pari minuuttia kestänyt raekuuro. Kahden kilometrin päässä niitä ei ollut näkynyt, mutta tässä satoi. Rakeet oli sen verran isoja että piti ottaa kauhallinen todisteeksi ja laittaa pakastimeen.
Kiersin erään lammen rantaa ja odotin että vesilintupoikue uisi lähempää, mutta ei uinut, piipittivät vaan siellä kauempana. Odotellessa alkoi kuitenkin ilmestyä pisaroita veden pintaan. Ei se pilvi edes kovin tumma ollut, mutta hetkessä vihreä oli vihreämpää ja sininen sinisempää. Etualan punaiset kukat korostui värimassassa hyvin.
Helteiden jälkeen satoi pari päivää ja ilma oli mukavan viileä. Ei kuitenkaan liian viileä, vaan linnuille oli hyönteisravintoa ja mehiläiset pörräsi. Voikukat ja muut rikkakasvit tuntui ottaneen rehevöitymis-spurtin ja piti kaivaa jo niittovälineitä esiin.
”Mitä niin monella runolla. Yhdenkin pitäisi riittää; Antakaa metsän elää!” – Veikko Haakana
Eihän se suora ole, mutta itse tehty… Ajatus lähti, kun aiempi joskus 70-luvulla nikkaroitu pöytä lahosi paikoilleen ja hajosi. Siinä oli tuollaiset X-mallin hakaliitetyt jalat lankusta. Minulla ei ollut lankkua niin tein koivurangasta. Nehän rangat oli vähän kippuroita jo lähtövaiheessa, niin hieman hankaluuksia oli saada vaateriin. Vaan eipä se viivasuora aina tärkeintä ole, katsoo vaikka […]
Alexey ja Valentina esittävät viihdyttävän venäläisen kappaleen ja näyttävät että esim. yhteinen harrastus voi olla yksi pitkän parisuhteen avain.