#673 – Vanhan asuinpaikan uusi rakennus
Vanhaa asuinpaikkaa muistaen ripustin maatuneen pirtin maaperästä kasvavaan puuhun uuden pöntön. Jospa kesällä tuon kukkivan pihan raunioilla jotain eloa vaikka tiasparin tuomana jälleen olisi.
Vanhaa asuinpaikkaa muistaen ripustin maatuneen pirtin maaperästä kasvavaan puuhun uuden pöntön. Jospa kesällä tuon kukkivan pihan raunioilla jotain eloa vaikka tiasparin tuomana jälleen olisi.
Hangenalaiset karpalot, sulavesien huuhtomat, kevätauringon kuivaamat. Maku on vähän pehmeämpi mitä syksyisessä sadossa.
Tuossa kun huolsin fillaria, niin tuli mieleen kerätä pyöräaiheisia valokuvia samalle sivulle. Varsinkin kun asuttiin Helsingissä, niin pyöräily oli aika isossa osassa siellä. Ja vieläkin vaikka miljööt on muuttuneet, niin niissä kuvissa on visuaalisia mukavia paikkoja.
”Jotkut talonpojat ovat jättäneet kivet paikalleen peltoon, ainakin isoimmat. Kivet pitävät maan lämpimänä, sanovat vanhat. Mutta on siinä enemmänkin. Kivet ovat persoonallisuuksia, ei yksikään toisensa kaltainen. Niiden pois raivaaminen on sama kuin raivaisi tieltä vanhoja ihmisiä ilman laulua ja seremonioita. Pahempaakin! Kivet ovat vanhempia, merkittävästi vanhempia, ja pyhiä, päinvastoin kuin me jotka olemme väliaikaisia.” -Lars […]
Toisinaan tulee vastaan puutavaraa, josta tehdyt pöntöt muodostavat omannäköisensä erän. Tätä leveää pohjamaalattua räystäslautaa sain Pirttijärven rannalta ja se oli sellainen viileä kevätilta, kun niitä hain. Räystäslautaa löytyy kyllä rautakauppojen varastoiltakin, mutta saaduissa tai muussa ”sovelletuissa” materiaaleissa on aina jotenkin mukavampi tarina. Jokatapauksessa, hyvää jos haluaa tehdä tilavampia pönttöjä. Katso myös ’Mummola collection’