#664 – Kyyn kuiva saareke
Hankea pitkin kiemurrellut kyy oli jäänyt paistattelemaan päivää kivelle. Maha näytti vielä melko tyhjältä ja liike hitaalta.
Hankea pitkin kiemurrellut kyy oli jäänyt paistattelemaan päivää kivelle. Maha näytti vielä melko tyhjältä ja liike hitaalta.
Soratiet sulaa Sotkamossakin. Ojat ja metsät on enimmäkseen vielä lumessa, mutta paikoin jo niin pehmeänä että suksillakin upottaa. Yksi mukava keväinen elämys on kävellä kestävällä maalla, kun kuukausien ajan oli taas sellaista että kohta humpsahtaa hangesta läpi.
Oli aikalailla tuhnuinen keli. Yritin edetä metsäsuksilla harventamattomassa talousmetsässä ja kaikki jotka samaa on tehnyt, tietää että se on yhtä helvettiä siellä tiheikössä mennä. Vihdoin pääsin pienelle suolaikulle ja aloin nousta siitä hakkuualueen reunaa. Rinteen takana oleva pilvi ratkesi hetkeksi ja aurinko paistoi vastaan. Tumma pilvi teki hienon taustan näreelle jonka varjo lankesi pitkänä hangelle.
Hiekkapohjainen matala puro, jonka kristallinkirkas vesi pulppuaa ylärinteen lähteestä. Vaikka virtaus ei ole kova pysyy vesi viileänä kesähelteillä ja auki talven pakkasissa.
Havahdun kovaääniseen kosintalauluun. Aurinko on noussut kuusikon takaa ja paistaa kirkkaana pihakoivun latvaan, jossa tiainen tiedottaa vallanneensa reviirin mutta minulle se on julistus; kevät on täällä!