Kuvapäiväkirja Kainuusta
. Aamuhämärä. Syrjäisen tien reunat kasvaa nuorta, tiheää puustoa. Mäen takaa ilmestyy kaksi autoa. Vauhtia 100 km/h. Kyydissä punaisiin liiveihin puketuneita, paikallislehtien mukaan huolestuneita ihmisiä. He ovat huolissaan liikenneturvallisuudesta. Ja syytä kiireeseen todella on. Läheisellä pellolla on nähty hirvenvasa. Se pitää ampua. Liikenneturvallisuuden parantamiseksi. .
. Metsästäjä istuu autossa ja syö suklaata. Kännykkäsovellus näyttää koiran juoksevan kahden kilometrin päässä. Se jahtaa jotain mitä voisi ampua. Mutta takaiskuilta ei tässäkään harratuksessa voi välttyä. Piste näytöllä kääntyy koilliseen. Metsästäjä joutuu käynnistämään auton siirtyäkseen seuraavalle pistotielle. Karkkipaperit tipahtaa raotetusta ikkunasta. .
. Väsyneen viljelijän karja ei koskaan pääse ulos. Koira on kytketty koppiinsa päiviä kerrallaan. Mutta nyt myötätunnosta ja eläinrakkaudesta on mahdollista saada rahaa. EU suunnittelee tarjoavansa euron per silitys. Eli oikein hyväsydämiseksi heittäytessään voisi tienata matkan Thaimaahan ja itsekin kokea, että kiltteys – vaikka näyteltynäkin – tuntuu hyvältä kaiken välinpitämättömyyden jälkeen. .
Kaadan pystyynkuivuneita koiranputkia. Närhipari kätkee kattilallisen pottuja, jotka keitin ja heitin niille pellonlaidalle. Lämmintä +18. Porstuan ovi koko päivän auki – huono idea, huone kärpäsiä täynnä.
Hengitys savuaa enkä edes polta tupakkaa. Lepakko pysyy pöntössään pitkälle pimeän tultua. Verkkoja öisin korjanneet hämähäkit hävinneet. Pipo ja taskulampun valo.
Terveisiä taivaaseen, kun kesäkuussa sataa räntää ja pesinnät ovat heikoilla.
Kesä on lähteny hyvin käyniin. Oon rillannu, myrkyttäny muurahaispesiä ja rakentanu uutta terassia. Vaan nyt on satanu kohta viikon. Oon ollu sisällä ajatusteni kanssa ja ne on alkanu vaivaamaan. Niissä on jotakin tukahdettua pehmeyttä. Näin loukkuun jäänen hiiren kitumassa viimeisillään niin tuli semmonen syyllinen olo. Että tuommosta tuskaa oon aiheuttanu pienelle eläimelle. Talvella tämmösiä ei kerenny […]