Satujen mukaan numero 666 on saatanasta, joten ajattelin tuottaa teemaan sopivan videopäivityksen.
#665 – Kaksoiselämää
Luen runoa tässä keittiön pöydässä aurinkolasit päässä.
Kahvi on kertakäyttöisessä pahvikupissa, tuolit itse pölkystä tehdyt.
Tulee hyvä mieli kun katselen lintujen keväisiä touhuja;
rastaat tonkii sulavaa maata,
kirjosieppo pyrähtelee kärpäsjahdissa auringonpuoleisella seinustalla.
Tulee hyvä mieli kun osuu vihua päähän ’1-tapilla’ longin suoralla.
Videopelissä on puukko joka maksaa 600 euroa, mutta takki on maalissa
ja repalainen, villasukat jouluna 2014 saatu.
#664 – Kyyn kuiva saareke
Hankea pitkin kiemurrellut kyy oli jäänyt paistattelemaan päivää kivelle. Maha näytti vielä melko tyhjältä ja liike hitaalta.
#663 – Alkukantainen mänty kalliolla
Persoonallisissa puissa on vähän samaa kuin kylähulluissa. Kummatkin tuntuu harvenneen.
Kylähullut on suljettu osastoille ja puut suojelualueiden sisälle. Tai jos puuyksilö on ollut onnekas ja maastonmuodot evänneet moton pääsyn, niin on voinut säilyä.
Tämä mänty näytti jotenkin alkukantaiselta kun sitä katsoi pienen rotkon pohjalta. Kasvupaikkaansa nähden erityisen vanhaksi ehtineen puun juuret kasvoivat syvälle kallion halkeamiin.
#662 – Soratiet sulaa
Soratiet sulaa Sotkamossakin. Ojat ja metsät on enimmäkseen vielä lumessa, mutta paikoin jo niin pehmeänä että suksillakin upottaa.
Yksi mukava keväinen elämys on kävellä kestävällä maalla, kun kuukausien ajan oli taas sellaista että kohta humpsahtaa hangesta läpi.
#660 – Karhun jäljet hangella
11.-12.4.2020 välisenä yönä oli ilmestynyt karhun jälkiä riihen luo. Se oli kiertänyt lintujen ruokintapaikkaa, tiputtanut automaatin puusta ja jatkanut matkaa metsäautotietä pitkin kohti puroa. Hankikeli oli melkoinen, kun oli kestänyt painavan eläimen kävellä liioin upottamatta.