”Uudistilan itäpuolella kolmen jousenampuman päässä 110 askelta pitkä ja 30-40 askelta leveä suoala, jonka tuotto 4 vetokuormaa”.
Näin saatettiin kuvailla uudistilan niittymaita kruunun asiakirjoissa 1800-luvulla. Tällaisilta luonnonniityiltä kerättiin kaikki karjan talvirehu, siellä työllä ja tuskalla muokatut pellot käytettiin tarkoin leipäviljan viljelyyn.
Varsinkin vaarojen asuttajille luonnonniityt saattoivat olla pieninä palasina ja etäällä toisistaan ja osa heinävarannosta oli pelkkiä puronvarsien soistumia.
Tästä lähteestä on joskus kannettu talon kaikki käyttövesi; niin parin lehmän ja hevosen navettaan, kuin keittiöön ja saunaan. ”Kulho” oli kivetty ja sen päälle tehty puinen kansi.
Nyt lähde on ollut käyttämättömänä yli kolmekymmentä vuotta. Kivimuuri vuotaa ja lähteen pinta on laskenut. Kauhoamaton vesi kasvaa sammalta, mutta yllättävän vähän. Lähteen pohja siitä kohtaa, johon vesi kalliosta tirisee on puhdas ja hiekkainen ja siinä ui sammakko.
Vuonna 1801 Sotkamon rippikirjoihin merkitään uusi tila, Ruunamäki. Sen asuttaja tulee muutaman kilometrin päästä talosta, jossa vanhempi veli perii isännyyden.
Todennäköistä on että Ruunamäki oli jo jonkinasteisessa käytössä ennen kiinteää asutusta. Olisiko se ollut metsälaidunmaata jonne nimenomaan ruunat laskettiin kesäisin, sillä onhan vieläkin yleisenä tapana että ruunia laidunnetaan omissa laumoissaan.
Ruunamäki kulkee kapeana kohoumana kahden alavan maan välissä.
Alueena tämä vanha asuinpaikka on mielenkiintoinen. Luode-kaakko suuntaisena kulkeva kapea harjanne on puuttomana ollut varmasti valoisaa ja otollista viljelysmaata. Ja peltomaana iso osa tästä alasta on vanhoihin karttoihin merkittykin.
Tultaessa 1900-luvulle tilan elinvoima alkaa tuntemattomista syistä hiipua. Ehkä se oli tietoinen päätös, ehkä ylitsepääsemättömät talousvaikeudet. Uuden vuosituhannen alkuvuosikymmeniä kuitenkin väritti mm. pakkohuutokauppa. Viljelykset pysyivät kuitenkin vuokrakäytössä. Nykyään koko mäen rakennuskanta on kadonnut. Vanhat pellot kasvaa korkeaa kuusikkoa ja aluskasvillisuus on sakeaa.
Mutta onneksi vielä siellä täällä on menneen ajan merkkejä, eikä pihapiirin pohjaa koskaan istutettu kuuselle. Pihapiirin muoto erottuu puiden keskeltä ja muistuttaa että oli aika, jolloin tällä mäellä ruunat laidunsi ja piipusta nousi savu.
Muokattu 22.8.2018 Lisätty tietoja 1900-luvun alun huutokaupoista.
”Kainuun vaara-asutuksella on pitkä historia. Alkujaan Kainuuseen muuttaneet ihmiset pyrkivät jäämään vesistöjen varsille. Vesistöt tarjosivat mahdollisuuden kalastukseen ja vaivattomampaan liikkumiseen. Vaaroille siirryttiin myöhemmin viljelyn myötä, sillä vaaroilla vilja oli paremmassa turvassa kylmyydeltä. Vaara-asutus toi myös turvaa entisaikoina liikkuneilta rosvojoukoilta. Vaaran päältä pystyi havaitsemaan tuleen sytytetyt talot jo kaukaa ja saatiin mahdollisuus paeta ajoissa.”
”Uudistilan itäpuolella kolmen jousenampuman päässä 110 askelta pitkä ja 30-40 askelta leveä suoala, jonka tuotto 4 vetokuormaa”.
