Susi-uutisiin täällä Kainuussa on alettu soveltamaan draamataiteen oppeja. Edellisessä jutussa (SL 1.12.2015) kokonainen kappale oli omistettu koiran inhimillistäneisiin tunnekuvauksiin.
Se on sinällään hyvä. Nostaa esiin, että eläimetkin todella tuntevat omalla tavallaan samoja asioita kuin me ihmiset.
Samaan tyyliin olisi voinut kertoa vaikkapa noiden hirvien hädästä ja pelosta, joita uutiseksi nostettu koira oli harjoitusmielessä jahdannut. Tai kertoa virikkeettömän sikalan lattialla alakuloisena makaavasta emakosta. Tai kuvailla kaipuuta jota vasikka ja emo toisiaan kohtaan tuntevat ihmisen erotettua heidät liian aikaisin.
Reiluuden nimissä koiria paapova tekstintuotto olisi siis laajennettava koko eläinkuntaan tai jättää se niidenkin osalta tekemättä. Listaan lopuksi tilanteita, joihin toimittajat ja lukijat voivat miettiä sopivia tunneilmauksia.
- Suonsilmään juuttunut verta vuotava hirvi, kun koirat haukkuvat ympärillä
- Pesäkoloonsa kivillä teljetty kettu, kun lapio iskeytyy katon läpi
- Tienvarsipusikkoon raahautunut, takapäänsä auton alle ruhjonut jänis
- Saavin pohjimmaisena henkeä haukkova kiiski
- Kissa, kun äänekkäät kotibileet jatkuvat toista vuorokautta
- Nippusiteillä sidottu ja kidutettu susi
- Kotimetsäänsä tukkirekan yläpuolella seuraava tikka
- Ulosajossa katolleen kaatuneen eläinkuljetusvaunun hevoset
Aloitan toiminnan uuden yrityksen alla joulukuussa. Y-tunnus on jo tullut, mutta nimi Mainostoimisto Punarinta on vielä tarkastuskierroksella. Kuten kuvasta voi päätellä, suuria yritysasiakkaita en lähde kosimaan, koska toimistoni parkkipaikat ovat rajalliset. Palveltava kohderyhmä koostuukin nykyisistä asiakkaista, tavan toimijoista. Yrittäjistä jotka ehkä juuriltaan ovat jostain maalaiskunnasta ja pitävät suoralinjaisuudesta. Uutena maksuvälineenä käy auringonkukansiemenet ja pähkinät (25kg:n säkeissä).