Kuvapäiväkirja Kainuusta
”Jotkut talonpojat
ovat jättäneet kivet paikalleen peltoon,
ainakin isoimmat.
Kivet pitävät maan lämpimänä, sanovat vanhat.
Mutta on siinä enemmänkin.
Kivet ovat persoonallisuuksia,
ei yksikään toisensa kaltainen.
Niiden pois raivaaminen on sama kuin raivaisi tieltä
vanhoja ihmisiä ilman laulua ja seremonioita.
Pahempaakin! Kivet ovat vanhempia, merkittävästi vanhempia,
ja pyhiä, päinvastoin kuin me jotka olemme väliaikaisia.”
-Lars Huldén
Toisinaan tulee vastaan puutavaraa, josta tehdyt pöntöt muodostavat omannäköisensä erän. Tätä leveää pohjamaalattua räystäslautaa sain Pirttijärven rannalta ja se oli sellainen viileä kevätilta, kun niitä hain. Räystäslautaa löytyy kyllä rautakauppojen varastoiltakin, mutta saaduissa tai muussa ”sovelletuissa” materiaaleissa on aina jotenkin mukavampi tarina. Jokatapauksessa, hyvää jos haluaa tehdä tilavampia pönttöjä.
Katso myös ’Mummola collection’
Satujen mukaan numero 666 on saatanasta, joten ajattelin tuottaa teemaan sopivan videopäivityksen.
Luen runoa tässä keittiön pöydässä aurinkolasit päässä.
Kahvi on kertakäyttöisessä pahvikupissa, tuolit itse pölkystä tehdyt.
Tulee hyvä mieli kun katselen lintujen keväisiä touhuja;
rastaat tonkii sulavaa maata,
kirjosieppo pyrähtelee kärpäsjahdissa auringonpuoleisella seinustalla.
Tulee hyvä mieli kun osuu vihua päähän ’1-tapilla’ longin suoralla.
Videopelissä on puukko joka maksaa 600 euroa, mutta takki on maalissa
ja repalainen, villasukat jouluna 2014 saatu.
Hankea pitkin kiemurrellut kyy oli jäänyt paistattelemaan päivää kivelle. Maha näytti vielä melko tyhjältä ja liike hitaalta.
Persoonallisissa puissa on vähän samaa kuin kylähulluissa. Kummatkin tuntuu harvenneen.
Kylähullut on suljettu osastoille ja puut suojelualueiden sisälle. Tai jos puuyksilö on ollut onnekas ja maastonmuodot evänneet moton pääsyn, niin on voinut säilyä.
Tämä mänty näytti jotenkin alkukantaiselta kun sitä katsoi pienen rotkon pohjalta. Kasvupaikkaansa nähden erityisen vanhaksi ehtineen puun juuret kasvoivat syvälle kallion halkeamiin.
Soratiet sulaa Sotkamossakin. Ojat ja metsät on enimmäkseen vielä lumessa, mutta paikoin jo niin pehmeänä että suksillakin upottaa.
Yksi mukava keväinen elämys on kävellä kestävällä maalla, kun kuukausien ajan oli taas sellaista että kohta humpsahtaa hangesta läpi.