Sataa ensilumentapaista räntää. Kauempaa katsottuna maa on valkoisena, mutta askeleen alla se loskaantuu vedeksi. Keräsin pieneen pulloon kesän viimeisiä kukkia. Rännän alle nuokahtaneen auringonkukan varressa oli vielä pari elinvoimasta nuppua, kasvimaan reunassa sinnikäs veriapila ja metsänreunassa muutama ruis- ja keltasääkukka. Nyt ne on tuossa keittiön pöydällä ikkunan edessä, josta avautuu muutoin melko väritön maisema. Uuninluukku on auki ja sen edessä lattialla sylillinen pieneksi pilkottuja puita. Vein linnuille ruokaa ja hölkkäsin pihatietä. Mietin että ensi vuonna tähän aikaan vauva seisoo jo jaloillaan, katsoo taivaalle ja ihmettelee sieltä putoavaa hyistä materiaa.