#16 – Halu uskoa muuttuu halveksunnaksi

”Kunnon ihminen muistaa karjansa tarpeet, jumalaton ei sääliä tunne (Sananl. 12:10)” Kerran karhu nuuski minua telttakankaan läpi. Silloin pelotti. Halusin uskoa Jumalaan ja rukoilin. Kiitos, tässä ollaan. Mutta jokaisen tietoisuuteen tulevan sydämettömyyden myötä halu uskoa muuttuu vihaksi. Kun kesken sirkusesityksen kadulle paennuttua elefanttia ammutaan pienikaliiperisilla aseilla 86 kertaa ja sen kaatuessa kaikuu jostain ”Fucking asshole!” […]

#7 – kuuma/tulevaisuus

#7 – Paksu untuvatakki ja pyörällä töihin. Matka on luminen, perillä olen hikinen. Kuluneiden kuukausien tärkein palaveri tiedossa. Vessassa pesen kainalot käsisaippualla ja tilaisuus meneekin melkein tuoksuen. Päivän päätteeksi kysyn johtajalta, onko hetki aikaa. Sitä on, suljemme oven. Ehdotan että alennettaisiin kuukausipalkkaani 40%:lla, jonka vastineeksi saisin täyden etätyövapauden. Keskustelu menee hyvin. Asiaan palataan ensi viikolla.

#5 – Ajan partaa, lavuaarissa on karvaa

Sitten tulikin kiire. Ylösnousin 08.15 ja töihin piti lähteä polkemaan 08.35. Pakkasta -15 astetta. Hirvensalmen virta oli jäätynyt umpeen. Näin yksinään kyyhöttävän joutsenen jäällä. Ilmoitin pelastuslaitokselle ja Kainuun lintutieteelliseen yhdistykseen. Ajattelin, että olisipa vehkeet ja kokemus itsellä pyydystää ja siirtää lintu Kajaanijoelle. Illalla jäältä löytyi ilmatyynyaluksen ja “kamppailun” jälkiä. Johtopäätös: Palokunta on huolehtinut eläimestä.

#4 – Miksi 365 viestiä vuonna 2015?

Koska edellisestä blogibuumista on aikaa ja muistelin sen olleen mukavaa. Tällaisen haasteen tuoma “velvollisuus” aktivoi tuottamaan. Se synnyttää paljon sontaa, mutta sekaan mahtuu aiheita ja kuvia, jotka synnyttävät merkityksiä. Jos ei muuten, niin provosoimalla juntturoita paikallislehtien yleisöosastolla. Pidän julkaisukynnyksen matalana, sillä ensin täytyy totutella. Muistuttaa kärsimättömäksi muuttunutta mieltä miltä tuntui etsiä ajatuksille sanoja… Vaikeampaa kuin […]

#1- Oletko metsästäjä?

Vuodenaikojen viimat ovat karaisseet kasvojen ihon. Ruumis on jäntevä ja luonne rehti. Metsästäjä tuntee kunnioitusta kaatuneen saaliin luona. Pakkasyön saapuessa surumielisyyttä luonnon armottomuudesta. Metsästäjä on nähnyt maiseman muuttuneen. Hän kiroaa toimintaa, joka köyhdyttää maat johtaen kymmenien lajien katoon ja ahdinkoon. Metsästäjä on kasvanut ymmärtämään, että elämä on aidoimmillaan tähtitaivaan alla. Ei niinkään toimistoissa tai toreilla, […]