#18 – Lintuparvi pakkasella ja presidentiksi

Yleensä nähdessäni lintuja näin kylmillä, harmittelen niiden sijaa luonnon armoilla. Tänään oli kylmä, mutta jokin oli toisin. Kaartelevan lintuparven näkeminen poikkeuksellisesti lämmitti. Ajattelin että nuo ovat vapaita ihmisen aiheuttamasta, luonnottomasta tilasta. Ei häkkejä tai letkuja lihassa, ei pakkosyöttöä, omissa jätteissä uimista, eikä poikasten riistämistä. Ne olivat vapaita toteuttamaan selviytymiskeinoja, joilla lajit on kymmeniä tuhansia vuosia porskutellut.

Ihmisen harjoittama teollisuus eläimillä on inhottavaa. Jollain tasolla se kuitenkin on hyväksyttävä, koska oman lajin selviytyminen on siitä kiinni. Mutta muutoksia kaivataan. Tässä ehdotukset, joilla pyrin presidentiksi ja toteutan.

Tavoitteet:

– Eläinten enimmäismäärä tiloilla on oltava sellainen, että tilallinen ennättää viettää jokaisen kohdalla 10 minuuttia päivittäin.
-Eläimille pitää pystyä tarjoamaan riittävästi tilaa ja suojaa toteuttaa lajityypillistä käytöstään. Suositus max. 15-20 eläintä.
– Jokainen eläin on nimettävä.
– Teurastus tapahtuu tiloilla. Eläimiä ei kuljeta mihinkään.
– Kesällä laidun, kuten monet jo tekevät. Kiitos.

Siirtymävaiheen aikana

– Kauppojen makkarahyllyillä kuuluu non-stoppina nykyaikaisilla teurastamoilla nauhoitettua ääniraitaa.
– Lihatuote-pakkauksissa on kuvia nykyaikaisilta, ylisuurilta tuotantotiloilta.

#16 – Halu uskoa muuttuu halveksunnaksi

”Kunnon ihminen muistaa karjansa tarpeet, jumalaton ei sääliä tunne (Sananl. 12:10)”

Kerran karhu nuuski minua telttakankaan läpi. Silloin pelotti. Halusin uskoa Jumalaan ja rukoilin. Kiitos, tässä ollaan. Mutta jokaisen tietoisuuteen tulevan sydämettömyyden myötä halu uskoa muuttuu vihaksi. Kun kesken sirkusesityksen kadulle paennuttua elefanttia ammutaan pienikaliiperisilla aseilla 86 kertaa ja sen kaatuessa kaikuu jostain ”Fucking asshole!” haluttaa sama huuto kohdistaa taivaaseen. Jos siellä tosiaan on kaikkivoipia voimia, tehkää asioille jotain. Todistakaa ja ansaitkaa paikkanne. Ei tästä tuu helvettiäkään.