#5 – Ajan partaa, lavuaarissa on karvaa

Sitten tulikin kiire. Ylösnousin 08.15 ja töihin piti lähteä polkemaan 08.35. Pakkasta -15 astetta. Hirvensalmen virta oli jäätynyt umpeen. Näin yksinään kyyhöttävän joutsenen jäällä. Ilmoitin pelastuslaitokselle ja Kainuun lintutieteelliseen yhdistykseen. Ajattelin, että olisipa vehkeet ja kokemus itsellä pyydystää ja siirtää lintu Kajaanijoelle. Illalla jäältä löytyi ilmatyynyaluksen ja “kamppailun” jälkiä. Johtopäätös: Palokunta on huolehtinut eläimestä.

#4 – Miksi 365 viestiä vuonna 2015?

Koska edellisestä blogibuumista on aikaa ja muistelin sen olleen mukavaa. Tällaisen haasteen tuoma “velvollisuus” aktivoi tuottamaan. Se synnyttää paljon sontaa, mutta sekaan mahtuu aiheita ja kuvia, jotka synnyttävät merkityksiä. Jos ei muuten, niin provosoimalla juntturoita paikallislehtien yleisöosastolla.

Pidän julkaisukynnyksen matalana, sillä ensin täytyy totutella. Muistuttaa kärsimättömäksi muuttunutta mieltä miltä tuntui etsiä ajatuksille sanoja… Vaikeampaa kuin pommin ‘plänttääminen’ onnistuneen b-rushin jälkeen Dust2:ssa.

#1- Oletko metsästäjä?

Vuodenaikojen viimat ovat karaisseet kasvojen ihon. Ruumis on jäntevä ja luonne rehti. Metsästäjä tuntee kunnioitusta kaatuneen saaliin luona. Pakkasyön saapuessa surumielisyyttä luonnon armottomuudesta. Metsästäjä on nähnyt maiseman muuttuneen. Hän kiroaa toimintaa, joka köyhdyttää maat johtaen kymmenien lajien katoon ja ahdinkoon.

Metsästäjä on kasvanut ymmärtämään, että elämä on aidoimmillaan tähtitaivaan alla. Ei niinkään toimistoissa tai toreilla, ihmisten luomassa maailmassa. On suuri kunnia nähdä ja todistaa tuota elämää. Kuikan lentoa lammella, ahman jälkiä hangella, merkkejä susiemon huolenpidosta poikasiaan kohtaan.

Metsä muovaa metsästäjästä nöyrän ja ylpeän. Hän ei halua menettää ylpeyttään osallistumalla epäreiluun jahtiin. Moottorikelkoilla eläintä jahtaava joukko ei ansaitse tunnustusta metsästäjien maailmassa. Ainoastaan sääliä, sillä jo lähtökohtaisesti luonnon häirintä ja vahingoittaminen on häpeä.

Metsästys ei ole harrastus, puheenaihe tai tapa kuulua joukkoon. Se on elämäntapa, totuus. Ei ole kyse aseesta, vaan asenteesta. Metsästäjä ei vihaa tai halua kostaa. Hän hyväksyy riskit ja menetykset, sillä loppujen lopuksi, luonto kuuluu niille jotka luontoon syntyvät, luonnosta elävät ja sinne kuolevat