#34 – Kirjoittakaa lihatilallisille

Kirjoittakaa kirjeitä suoraan tilanpitäjille. Omalla nimellä ja tunteilla. Eläinten puolesta sydämensä särkevät ajatukset pitää välittää heille, jotka ovat vastuussa ja joilla on mahdollisuus vaikuttaa jo seuraavalla navettakäynnillä. Kymmenien ihmisten huoli kyllä tarttuu ja halu muuttaa halveksuttu toiminta syttyy. Vääryyden vatvominen samanmielisten keskuudessa kyllä vahvistaa omaa sympatiaa, mutta samalla tuo voimattomuuden tunnetta.

#25 – Älkää suuttuko, kirjoitetaan mitä haluatte

Eräs eteläsuomalainen paikallislehti sai nimettömän kirjeen. Kirjeessä varoitettiin että tietyn aiheen tietynlainen kirjoittaminen oli loputtava. Ellei niin tapahtuisi, uhkasi 1000 kestotilaajaa lopettaa tilauksensa. Mallin oli siis taloudellisista syistä muututtava. Ja se muuttui. Tuon jälkeen ei tuossa lehdessä enää julkaistu susia puoltavia kirjoituksia.

Vastaavista tapauksista on huhua muualtakin. Mutta se ei ole ainoa keino, jolla paikallislehtien sisältöä sanellaan. Aiheet ovat tutun turvallisia, kahvipöytäkeskustelujen muistioita siksi, että pienten paikkakuntien toimittajat alkavat helposti toimia yleisen mielipiteen alla. Yksityiselämän sidosryhmät seuraavat töihin.

Sama pätee isommassa mittakaavassa. Pienten piirien sisällä eriävää mielipide on hankala tuoda esiin. Naapuri, katsastusmies tai kudontapiirin jäsenet voivat pahastua. Kaupassa vastaantulija katsoo nyrpeänä. Puoliso töytäisee kyynerpäällä; ”Katso nyt, ei edes tervehtinyt. Pitikö kirjoittaa siitä aiheesta, kun varsin hyvin tiedät mitä ihmiset ovat mieltä…Enää et kyllä kirjoita.”

#18 – Lintuparvi pakkasella ja presidentiksi

Yleensä nähdessäni lintuja näin kylmillä, harmittelen niiden sijaa luonnon armoilla. Tänään oli kylmä, mutta jokin oli toisin. Kaartelevan lintuparven näkeminen poikkeuksellisesti lämmitti. Ajattelin että nuo ovat vapaita ihmisen aiheuttamasta, luonnottomasta tilasta. Ei häkkejä tai letkuja lihassa, ei pakkosyöttöä, omissa jätteissä uimista, eikä poikasten riistämistä. Ne olivat vapaita toteuttamaan selviytymiskeinoja, joilla lajit on kymmeniä tuhansia vuosia porskutellut.

Ihmisen harjoittama teollisuus eläimillä on inhottavaa. Jollain tasolla se kuitenkin on hyväksyttävä, koska oman lajin selviytyminen on siitä kiinni. Mutta muutoksia kaivataan. Tässä ehdotukset, joilla pyrin presidentiksi ja toteutan.

Tavoitteet:

– Eläinten enimmäismäärä tiloilla on oltava sellainen, että tilallinen ennättää viettää jokaisen kohdalla 10 minuuttia päivittäin.
-Eläimille pitää pystyä tarjoamaan riittävästi tilaa ja suojaa toteuttaa lajityypillistä käytöstään. Suositus max. 15-20 eläintä.
– Jokainen eläin on nimettävä.
– Teurastus tapahtuu tiloilla. Eläimiä ei kuljeta mihinkään.
– Kesällä laidun, kuten monet jo tekevät. Kiitos.

Siirtymävaiheen aikana

– Kauppojen makkarahyllyillä kuuluu non-stoppina nykyaikaisilla teurastamoilla nauhoitettua ääniraitaa.
– Lihatuote-pakkauksissa on kuvia nykyaikaisilta, ylisuurilta tuotantotiloilta.

#15 – Huokausten silta

#15 – Rekka on pysähtynyt liikennevaloihin ja sen kuljettaja nauraa puhelimeen. Valon vaihtuessa yhdistelmävaunu nytkähtää liikkeelle. Räppänässä kasvoja joita kukaan ei huomaa. Pelosta kiihtyneiden hengitysten höyry häviää pakokaasuun.