Olen pahainen paimen,
koko kesän kaneja katsonut.
En yhen yhtä viinapulloa juonut tai
valvonut yli kahden.
Kauimmillaan käynyt Kajaanissa.
Kun esikoinen syntyi, olin laitoksella yötä.
Kahtena peräkkäisenä päivänä pääsin kaakelivessaan.
Täällä se on riuku, jonne johtavalle polulle
nuorin kaneista juuri karkasi.
Se täytyy hätyytellä takaisin, vaikka haavanoksalla,
ja sanoa tuhma tyttö ei mee yksin.
Pihalla tuoli on varjossa, sanomalehti nurmikolla,
haarukka ei vielä uppoa
kattilassa kopiseviin perunoihin.