runo
#514 – Suon kostea usva
#256 – Syksy 3/3
… vaikka voimaa teillä toivomattakin on, enemmän kuin yhdelläkään kaksijalkaisella. Mutta toivon silti; Talven tullessa löytäkää suojaa, ravintoa ja rauhaa ihmiseltä näistä pirstaloituneista monimuotoisuuden rippeistä.
#156 – Huoli liikenneturvallisuudesta
. Aamuhämärä. Syrjäisen tien reunat kasvaa nuorta, tiheää puustoa. Mäen takaa ilmestyy kaksi autoa. Vauhtia 100 km/h. Kyydissä punaisiin liiveihin puketuneita, paikallislehtien mukaan huolestuneita ihmisiä. He ovat huolissaan liikenneturvallisuudesta. Ja syytä kiireeseen todella on. Läheisellä pellolla on nähty hirvenvasa. Se pitää ampua. Liikenneturvallisuuden parantamiseksi. .
#154 – Metsästäjä istuu autossa
. Metsästäjä istuu autossa ja syö suklaata. Kännykkäsovellus näyttää koiran juoksevan kahden kilometrin päässä. Se jahtaa jotain mitä voisi ampua. Mutta takaiskuilta ei tässäkään harratuksessa voi välttyä. Piste näytöllä kääntyy koilliseen. Metsästäjä joutuu käynnistämään auton siirtyäkseen seuraavalle pistotielle. Karkkipaperit tipahtaa raotetusta ikkunasta. .
#96 – Jokainen eläin
“Jokainen eläin on subjekti. Se on: oman elämänsä keskipiste, itsensä puolustaja, varuillaan joka suuntaan niin kuin sinä ja minä. Omanarvontuntoinen: ei sallisi itseään loukattavan. Kohteita on vain rakkaudella ja julmuudella ja toiveilla, muuten on kaikki vain omaa kokemusta. Omaa kokemusta kaikki. Kaikki on minä. Minä riipun sinun olkapäilläsi tapettuna. Minä pelkään kun lähestyt pihdit […]
#81 – Runokirja levällään
Ikkunalaudalla runokirja levällään. Yritin lukea, mutta mitä helvettiä. Puhuttiin sielujen sädekaihtimista Tuulesta joka rakentaa aaltoja… —