#466 – Liian laaja työnkuva vaikuttaa tulokseen
”Kyllähän se tavallaan urheiluseuratoiminta koostuu niin että se urheilijanpolku ja joukkue on se tuote ja se on se ykkönen mikä pitää olla kunnossa. Sitten siihen kuuluu markkinointi ja viestintä. Sitten siihen kuuluu tärkeänä osana myynti […] ja sitten taloushallinto tosi tärkeä asia.
Ne neljä pääprosessiahan pitää urheiluseurassa olla kunnossa ja toivottavasti ne ei oo yhden ihmisen harteilla sitten kaikki.
Ja yleensähän sitten puhutaan että se monivuotinen kapteeni joka on edustanut seuraa niin siitä otetaan seuratyöntekijä. Niin se on ikävä kyllä, että hänellä tosi vahva osa-alue todennäköisesti se urheilu ja urheilijanpolku niin sit se joutuu tekemään markkinointia ja viestintää, tai taloushallintoa tai myyntiä, niin se vahvuus hänellä hukkuu ja hän joutuu heikkouksien kautta tekemään töitä ja se tulos ei sitten missään nimessä oo maksimaalinen.”
– Poimittu radiohaastattelusta Urheilujohtaminen pesäpallossa – Vieraana Mikko Kuosmanen
#465 – Kiikkumäki
Ennen kiinteää asutusta, kaskimaasta kohonneella ahoniityllä käytiin tekemässä heinää. Joskus tuolloin 1800-luvun heinäpoudalla oli koivun oksaan ripustettu myös pieni puinen keinu. Hapristuneen keinun löysi vuosia myöhemmin tälle vaaralle taloa rakentamaan tullut torppari ja siitä sai nimensä Kiikkumäki.
#464 – Vanha katosi, uusi blogi alkaa
Digitaalinen maailma on petollinen, hetkessä voi kadota kaikki. Niin kävi vanhan blogin kanssa. Vaan eipä siinä, joutui vähän kuin pakotettuna tekemään uudet sivut ja tällä pohjalla saa paremmin ainakin kuvia esiin.
Lisään ajan kanssa enemmän noita gallerioita.
#463 – Valkoinen ruusu venäläisellä haitarilla
Mies ja haitari. Maailman TOP 10 kappale. Kulttuurielämys on play -napin päässä.
Белые розы (valkoinen ruusu) on tehty myös suomalaisia versioita:
#272 – Kirja-arvio: Paperi-T: post-alfa
Kirjoittaja välittää viestin, että kaljanjuonti ja jääkiekon katsominen on ”alfaa”.
”Alfan” ylittämiseen (post) tämä teos hakee hyväksyntää.
Kirjan sisältö myös alleviivaa, ettei ”alfan” vastakohtana ole pelkästään kotitöitä tekevä, ystävällinen non-alfa. Vaan alakategoriasta löytyy särmää ja viininjuontia suoraan pullosta.
”…ja sitten toisaalta se ”post-alfa” joka tähän asti on ”ylittänyt” jonkun kynnyksen tuntuu olevan jonkin sortin tauotonta tumputtamista ”uusi pehmeämpi mies” -otsikolla kiiltäväpintaisten aikakausjulkaisujen sivuilla…”
”juttarissa on tiskillä ilmainen vichyhana
eli kun haluat spritzerin tilaa pelkkä valkkari.”
Tämä on hieman hämmentävää, mutta ehkä juuri hämmennys on avainsana teeman purkamiseen. Post-alfoja, herkkiä miehiä, on ollut aina. Karjalan kannakselle kaatuneen miehen taskusta löytyi muistikirja. Sen verisille sivuille oli kirjoitettu kotiseudun naiselle kohdistettuja rakkausrunoja.
Hämmennys non-alfamaisuuden osalta lienee kasvanut kaupungistumisen myötä. Entisaikainen elämäntapa fyysisine ponnisteluineen pakotti runomiehiin myös maskuliinisuutta. Nykyaika ei tarjoa samaa ”miehisyyttä” tukevia tehtäviä tai tunnustusta töiden parissa, jotka oli naista käytännöllisempää tehdä. Myös ulkoapäin geneeriseksi muuttuneet työympäristöt (toimistot) ja ajanvietteet (some, kahvilakulttuuri) laimentavat entisestään tarvetta ”miehelle”.
”Tossa [kirjassa post-alfa] on se ajatus, että oltaisko me jo päästy yli alfamiehestä ja mitä sen jälkeen?”
Näin Paperi-T kuvaili kirjaa HS:n toimittajalle. Aihe on mielenkiintoinen, mutta vastaako teos esitettyyn kysymykseen, mitä sen jälkeen? Ei. Kirja on enemmänkin eräänlainen sielun- ja ympäristönkuvaus helsinkiläisestä nykyboheemista. Ja sellaisena hyvin onnistunut.