#267 – Tuokiokuva

 

Pellonreunuskoivut kiiltää kuun valossa.
Vuosikymmeniä vanha kuusikko nähnyt jokaisen täysikuun.
Talvipakkasillakin seissyt samassa kohtaa,
piirtäen siluetin vasten tummaa taivasta.

Pimeällä kuulo on tarkin ja
yöllä metsän vuoro elää.
Koko ajan odottaa hiljaisuuden rikkovaa rasahdusta.

Pihavalo pimeässä huojentaa mielen.
Lämmin huone tuntuu ihmisen omalta, turvalta.
Voi mennä sisälle ja syödä. Metsän eläimet eivät.
Ne ovat tähtien alla aina. Metsä on niiden elämä ja koti.
Sitä ei ihmiset saa hävittää.

#264 – Lainaus: Koskematonta(ko) luontoa

”SUOMESSA on tapana puhua ”koskemattomasta luonnosta”. Harva hokema on niin paikkansa pitämätön ja suorastaan valheellinen.

Suomalaiset ovat etenkin viime vuosisadan aikana hakanneet tai muuten muokanneet alkuperäisluontoaan niin perusteellisesti, että koskemattomuus on kaukana Suomen luonnosta.

Tässä todellisuudessa suomalaisten ainoa vaihtoehto on menetettyjen luonnonarvojen palauttaminen ja elinympäristöjen ennallistaminen niin laajasti ja nopeasti kuin suinkin on mahdollista.”

–  Ismo Tuormaa

Lue koko kolumni Suomen Luonnon sivuilta