#54 – Mitä on…

”Mitä on juosta laumassa, hengitys toisen hengityksen rinnalla, sydämen lyödessä verta eteenpäin ja puskiessa lihaksia yhä nopeampaan työhön samalla, kun peuran haju vetää omaa kehoa puoleensa kuin aikojen alun sykkivä sisus? Mitä on hypähtää riemusta oman emon edessä, käpertyä lämpimänä hengittävän, turkin peittämän olennon viereen, ojentaa käpälät kohti sitä, jonka tunnistaa omakseen? Mitä on nukkua alati valppaana, kuullen jokaisen metsän rasahduksen, vainuten kilometrien päästä läpitunkevat läsnäolon merkit? Mitä on iloita, juosta, pelätä, aistia, haluta, ulvoa kuin susi?”

– Elisa Aaltola
Lisää: Susiviha ja (suomalainen) ihmisyys

#52 – Heikkoa ei jätetä

kuva: Seppo Ronkainen
kuva: Seppo Ronkainen

Seppo Ronkaisen vuonna 2012 susilaumasta ottama kuva sai toisen palkinnon Vuoden luontokuva -kilpailun nisäkässarjassa. Vanhan alfauroksen, Taron, kuulo ja kunto ovat heikentyneet, ja se kulkee jo omia reittejään. Heikkoa ei silti helposti jätetä, sillä susilauma on tiivis, johtavan naaraan ja johtavan uroksen sekä muutaman pennun muodostama ydinperhe.

Suomessa on Luonnonvarakeskuksen tämäntalvisen arvion mukaan 220–245 sutta ja 27 tällaista perhettä. Onko se paljon vai vähän, riippuu siitä, kenen kannalta asiaa katsoo: Susia on yhtä paljon kuin pienessä kylässä ihmisiä, ja niiden on lisäännyttävä keskenään. Suomen susilla onkin ollut 2000-luvulla sukusiitosta.

Lähde: Suomen Luonto 2/2015