Graafinen suunnittelu: minä ite. Valokuvat: Janne Kuronen / Tanssivat Sudet
#196 – Suomeen tarvitaan ammattimetsästäjiä
Nimikettä metsästäjä käytetään laajalti perusteettomasti. Aivan kuin ei jokaista lenkkeilijää kutsuta urheilijaksi, ei jokaista aseenkantajaa voida kutsua metsästäjäksi. Osittain samasta syystä. Tuleminen urheilijaksi tai metsästäjäksi vaatii omistautumista. Omistautuminen näkyy jo ruumiinrakenteessa. Runko on vahva, sillä liike on muovannut lihaksiston suoriutumaan.
On ymmärrettävää, että metsästäjät ovat katoamaisillaan. Nykyaikaa leimaa kiire ja velvollisuudet. Auto- ja asuntolainan maksaminen sitoo ansiotyöhön. Työ on poissa ajasta, joka pitäisi olla maastossa. Ja kun maastokäynnit rajoittuvat viikonlopuille ja ovat usein pikemminkin sosiaalinen tapahtuma, heikkenee luontokokemus ja sen kokonaisuuden ymmärtäminen.
Näillä taustoilla ei saisi olla valtuuksia esiintyä ammattinimikkeellä. Ei antaa lausuntoja, joiden pohjalta eläinkantoja säädellään. On koko metsästyskulttuurin perustuksia halventavaa, että huonoista elämäntavoista johtuvia kansantauteja sairastavat, moottoriajoneuvoilla majoille saapuvat miehet, ovat yhteiskunnassamme oikeutettuja kantamaan tuota nimikettä vain sen vuoksi, että käsissä oleva ase on kyllin tehokas tappaakseen etäältä.
Mielestäni maakuntiin pitäisikin perustaa palkka-armeijan kaltaiset, ammattimetsästäjistä koostuvat joukkueet. 80 järjestelmällistä ja oikeudenmukaista eränkäynnin valioyksilöä. Nämä joukkueet hoitaisivat kaikki hirvenmetsästykseen ja muuhun kannanhoitoon liittyvät toimenpiteet.
Tuollaisen joukkueen käskynjaossa ei haisisi vanha viina, eikä kuuluisi tupakan korventamien keuhkojen ryvintää. Jahdin motiivina eivät olisi subjektiiviset syyt, eikä innokkuus tai hätääntyminen tunnetilana liipasinta puristaessa. Tuollaisen joukkueen toimiessa eläimet saisivat nopean ja arvokkaan kuoleman. Ruhon ympärillä ei naurettaisi, eikä kameroiden salamavalot räiskyisi. Tehtävä olisi suoritettu ja olisi aika hiihtää takaisin tukikohtaan.
#197 – Kotimaista energiaa
Kotimaista lämpöenergiaa matkalla kohti torppaa.
#195 – Metsäojan reunoilla
Sahausta tahdittaa Esa Pakarisen – Kylymässä Mualimassa.
Kuuntele koko kappale: https://www.youtube.com/watch
#194 – Viitoitettu polku
Tänään oli kaunis päivä. Pakkasta -27c ja paistetta pilvettömältä taivaalta. Kun säätiedotus lupasi lumisateita, päätin viitoittaa polun oksilla, joita jäi puiden karsinnasta. Niiden silmuissa on jäniksillekin purtavaa… kunhan eivät veisi koko karahkaa.
#193 – Vuokatti
Edellisen kirjoituksen kuvassa (#192) on tietokoneen ruudulla menossa tämän esitteen taitto. Mielestäni siitä tuli oikein tarkoituksenmukainen. Kollaasi ei ole vain läjä kuvia, vaan kuvatekstit tuovat ”aikakausilehdellisyyttä” ja antavat ihan oikeaa infoa ja paikkojen nimiä, jonne turisti voi hakeutua päästyään alueelle. www.vuokatti.fi
#192 – Ulkona on ollut kylmää, sisällä viileää
Pakkaslukemat on pyörinyt -30c:n hujakoilla muutaman päivän. Sisälämpötilakin tippuu yön aikana tuonne +10c asteeseen, joten ensimmäisten toimistotuntien asukoodi on: Rento ja lämmin.
Pitäisi ripustaa paksuja verhoja ikkunoihin ja mattoja lattioille, jotta lämpö pysyisi paremmin. Säätiedotuksen mukaan viikonloppuna alkaa kuitenkin lauhtumaan, joten sisustus saa jäädä seuraavaan kylmään jaksoon.