#54 – Mitä on…

”Mitä on juosta laumassa, hengitys toisen hengityksen rinnalla, sydämen lyödessä verta eteenpäin ja puskiessa lihaksia yhä nopeampaan työhön samalla, kun peuran haju vetää omaa kehoa puoleensa kuin aikojen alun sykkivä sisus? Mitä on hypähtää riemusta oman emon edessä, käpertyä lämpimänä hengittävän, turkin peittämän olennon viereen, ojentaa käpälät kohti sitä, jonka tunnistaa omakseen? Mitä on nukkua alati valppaana, kuullen jokaisen metsän rasahduksen, vainuten kilometrien päästä läpitunkevat läsnäolon merkit? Mitä on iloita, juosta, pelätä, aistia, haluta, ulvoa kuin susi?”

– Elisa Aaltola
Lisää: Susiviha ja (suomalainen) ihmisyys

#52 – Heikkoa ei jätetä

kuva: Seppo Ronkainen
kuva: Seppo Ronkainen

Seppo Ronkaisen vuonna 2012 susilaumasta ottama kuva sai toisen palkinnon Vuoden luontokuva -kilpailun nisäkässarjassa. Vanhan alfauroksen, Taron, kuulo ja kunto ovat heikentyneet, ja se kulkee jo omia reittejään. Heikkoa ei silti helposti jätetä, sillä susilauma on tiivis, johtavan naaraan ja johtavan uroksen sekä muutaman pennun muodostama ydinperhe.

Suomessa on Luonnonvarakeskuksen tämäntalvisen arvion mukaan 220–245 sutta ja 27 tällaista perhettä. Onko se paljon vai vähän, riippuu siitä, kenen kannalta asiaa katsoo: Susia on yhtä paljon kuin pienessä kylässä ihmisiä, ja niiden on lisäännyttävä keskenään. Suomen susilla onkin ollut 2000-luvulla sukusiitosta.

Lähde: Suomen Luonto 2/2015

#25 – Älkää suuttuko, kirjoitetaan mitä haluatte

Eräs eteläsuomalainen paikallislehti sai nimettömän kirjeen. Kirjeessä varoitettiin että tietyn aiheen tietynlainen kirjoittaminen oli loputtava. Ellei niin tapahtuisi, uhkasi 1000 kestotilaajaa lopettaa tilauksensa. Mallin oli siis taloudellisista syistä muututtava. Ja se muuttui. Tuon jälkeen ei tuossa lehdessä enää julkaistu susia puoltavia kirjoituksia.

Vastaavista tapauksista on huhua muualtakin. Mutta se ei ole ainoa keino, jolla paikallislehtien sisältöä sanellaan. Aiheet ovat tutun turvallisia, kahvipöytäkeskustelujen muistioita siksi, että pienten paikkakuntien toimittajat alkavat helposti toimia yleisen mielipiteen alla. Yksityiselämän sidosryhmät seuraavat töihin.

Sama pätee isommassa mittakaavassa. Pienten piirien sisällä eriävää mielipide on hankala tuoda esiin. Naapuri, katsastusmies tai kudontapiirin jäsenet voivat pahastua. Kaupassa vastaantulija katsoo nyrpeänä. Puoliso töytäisee kyynerpäällä; ”Katso nyt, ei edes tervehtinyt. Pitikö kirjoittaa siitä aiheesta, kun varsin hyvin tiedät mitä ihmiset ovat mieltä…Enää et kyllä kirjoita.”

#23 – Palokärki seuraa kotimetsäänsä

#23 – Palokärki seuraa kotimetsäänsä VR:n varikolle.
Pesäpuu puretaan 400.000 muun rungon joukkoon.
Jatkojalostus, terassilautoja – ravinnon ja elämänmuotojen häpäisy.
Uusi kuorma kaartaa tontille. Tikka pyrähtää lentoon. Sen täytyy löytää uutta vanhaa metsää niin kuin monen muun – paitsi ihmisen.

#18 – Lintuparvi pakkasella ja presidentiksi

Yleensä nähdessäni lintuja näin kylmillä, harmittelen niiden sijaa luonnon armoilla. Tänään oli kylmä, mutta jokin oli toisin. Kaartelevan lintuparven näkeminen poikkeuksellisesti lämmitti. Ajattelin että nuo ovat vapaita ihmisen aiheuttamasta, luonnottomasta tilasta. Ei häkkejä tai letkuja lihassa, ei pakkosyöttöä, omissa jätteissä uimista, eikä poikasten riistämistä. Ne olivat vapaita toteuttamaan selviytymiskeinoja, joilla lajit on kymmeniä tuhansia vuosia porskutellut.

Ihmisen harjoittama teollisuus eläimillä on inhottavaa. Jollain tasolla se kuitenkin on hyväksyttävä, koska oman lajin selviytyminen on siitä kiinni. Mutta muutoksia kaivataan. Tässä ehdotukset, joilla pyrin presidentiksi ja toteutan.

Tavoitteet:

– Eläinten enimmäismäärä tiloilla on oltava sellainen, että tilallinen ennättää viettää jokaisen kohdalla 10 minuuttia päivittäin.
-Eläimille pitää pystyä tarjoamaan riittävästi tilaa ja suojaa toteuttaa lajityypillistä käytöstään. Suositus max. 15-20 eläintä.
– Jokainen eläin on nimettävä.
– Teurastus tapahtuu tiloilla. Eläimiä ei kuljeta mihinkään.
– Kesällä laidun, kuten monet jo tekevät. Kiitos.

Siirtymävaiheen aikana

– Kauppojen makkarahyllyillä kuuluu non-stoppina nykyaikaisilla teurastamoilla nauhoitettua ääniraitaa.
– Lihatuote-pakkauksissa on kuvia nykyaikaisilta, ylisuurilta tuotantotiloilta.

#5 – Ajan partaa, lavuaarissa on karvaa

Sitten tulikin kiire. Ylösnousin 08.15 ja töihin piti lähteä polkemaan 08.35. Pakkasta -15 astetta. Hirvensalmen virta oli jäätynyt umpeen. Näin yksinään kyyhöttävän joutsenen jäällä. Ilmoitin pelastuslaitokselle ja Kainuun lintutieteelliseen yhdistykseen. Ajattelin, että olisipa vehkeet ja kokemus itsellä pyydystää ja siirtää lintu Kajaanijoelle. Illalla jäältä löytyi ilmatyynyaluksen ja “kamppailun” jälkiä. Johtopäätös: Palokunta on huolehtinut eläimestä.